sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Uusi veli...


Suomalainen on jo aikojen alusta maininnut eri yhteyksissä ”veli venäläisen”.
Tosin tämä hellimä nimi on saanut rinnalleen varmaankin yhtä aikaa vähemmän mairittelevan
lempinimen ”ryssä”. Jokainen meistä voi mielessään laskea kumpaa on enemmän käyttänyt
vaikkapa pelkästään tänä kuluvana vuonna 2014. Jos vetoa tarvitsisi lyödä olisin aika varma
tuon ei meille niin läheistä yhteyttä kuvaavan ryssä nimen puolestä. Ryssät taas sitä, ryssät tätä ja ”ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi”. Joten onko meillä selkeä veli vaje ? Kuka kelvollinen, ja sopiva paikkaamaan syntynyttä tyhjää tilaa ?

Kovin kaukaista veljeä ei kannata etsiä. Siitä ei tarpeen tullen olisi paljonkaan apua jos veli
löytyisi esim. ison meren tuolta puolen. Ei. Siellä korkeintaan se serkku, jonka perintö olemme
odottaneet siitä asti kun ensimmäiset urhoolliset kansalaisemme suureen maailmaan matkasivat.

Entäpä tämä lähitienoo ?

Viro ? Kaikki varmaankin myöntävät että paljon on meillä tuon eteläisen naapurimaamme
kanssa yhteistä. Ahkera ja välkky kansa joita molempia ryss..veli venäläinen on opettanut
oikein isän kädestä. Tai ainakin ison veljen ei niin hellin ottein.
 Mutta onko Virosta veljeksi ? On. Mutta ainoastaan pikku veljeksi. Kovin suurta turvaa ei
Viro meille antaisi. Voisi vain ärsyttää veli venäläistä. 

Ruotsi ? Myös tässä valtio naapurista, jolla meillä on yhteisiä perhetapahtumia. Mutta onko
siitä meille suurtakaan apua ? Ruotsi muutti radikaalisti puolustuspolitiikkaansa noin 10 vuotta
sitten. Ja siitä alkoi Ruotsin puolustuksellinen alamäki. Kaikki liikenevä panostettiin siihen
miltä ulospäin näytettiin. Onko Ruotsi siis meille kuin isosisko, jonka kaikki aika ja tarmo
on mennyt ehostukseen ja itse kuoren alla on ihan tavallinen tyttö. Isosisko, mutta joka
joutuu uudelleen etsimään itsensä.
 Enemmänkin turvaa hakeva kuin sitä antava. Naisellisia aseita on, mutta niiden käyttö ei tuo turvaa edes itselle. Luulen että sotkisi vain meidänkin meikit. Yksi mainittava etu isosisko Ruotsilla olisi. Loistava tulkitsemaan ja kaappaamaan maailman juoruja ja oikeaakin tietoa. Ei sen iso korvaisempi kuin mekään mutta osaa heiluttaa korviaan paremmin kuin me. Tarina kertoo ison siskon antaneen meille vinkin jokin aika sitten, kun ”pahat pojat” meitä vaklasi. Kiitos sisko !
 Mutta riittääkö tuokaan turva ? Voisi vain ärsyttää veli venäläistä.

Minne sitten anovan katseen voisi kääntää ? Ei ainakaan naapurista löydy muita konkreettisia
sukulaissieluja...
 Ai mutta onhan meillä vielä yksi läheinen. Nato !! Suomineidon veljen vaimo. Miksi kukaan
ei heti sanonut ? Eikö hänestä pidetä ? Onko liian komentavaa tyyppiä ? Pitääkö kaikki
huonekalutkin vaihtaa ? Ei tarvitse. Meillä on jopa samanlaiset lusikat ja haarukat. Aseet
joita käytämme hyvien, yhdessä opittujen pöytätapojen mukaan. Hienoa ! Hiukan joutuisimme
toki sovittamaan ja hiomaan yhteistyötä, mutta vain hiukan. Ollaanhan me sitä samaa sukua
vaikkakin että tuo nato tulee sen lähimmän perheen ulkopuolelta.
 So what, sanois amerikkalainen.
Ja se vasta voisikin ärsyttää veli venäläistä. Se samperin ryssä kun tahtoisi että me ollaan vaan
hiljaa paikoillamme kun ja jos hän huomaisi tarvetta tukkapöllylle. Vaikka se on laissa kiellettyä.
Ihan kansainvälisessäkin laissa, mutta ihan sama, ei se ryss. veli venäläistä ennenkään ole estänyt...